Valikko Sulje

Shavuot / שבועות

Shavuotin vastainen yö vietetään synagogissa Toran tutkimisessa. Shavuot juhlassa juhlitaan sekä kansallisia että kulttuuri/uskonnollisia muotoja juutalaisessa identi-teetissä ja kunnioitetaan molempien merkitystä juutalaisen kansan menestymiselle.

Shavuot oli myöskin elonkorjuun juhla, joka aloitettiin ohran korjaamisella ja loppui vehnän korjuuseen. Temppelin aikana viljelijät toivat kukin kaksi leipää Temppeliin ensihedelmänä. Shavuot on luonteeltaan iloinen juhla, sillä sinä päivänä, 15. nisan kuuta v. 2448 luomisen jälkeen (E Shulmanin laskelman mukaan), Israelin Jumala antoi Mosekselle Toran, Lain tai Opetuksen, Siinain vuorella, joka heprealaiskirjeen mukaan sijaitsi Arabiassa.

Auringon laskettua alkaa yksi juutalaisten suurista juhlista pääsiäisen ja lehtimajanjuhlan ohella. Sitä kutsutaan nimellä Shavuot, joka suomeksi tarkoittaa viikkojen juhlaa, lyhyesti vain viikot. Pääsiäinen ja Succot liittyvät maanviljelykseen ja historiallisiin tapahtumiin, mutta viikkojuhla on eräänlainen arvoitus, sillä se ei liity juutalaisten kirjoitettuun traditioon. Suullisen muistitiedon mukaan viikkojuhla kuuluu Lain antamiseen Siinailla juutalaisten koettua ennen sitä eräänlaisen ilmestyksen tai oivalluksen (epiphany) ja tehden Jumalan kanssa liiton pysyä uskollisena Hänelle ja Hänen Lailleen. Mooseksen 19. luvun alussa kerrotaan, että ”kolmantena kuukautena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, juuri sinä päivänä, he saapuivat Siinain erämaahan ja leiriytyivät vuoren kohdalla”. Mooseksen kertomus jatkuu, miten Mooses nousi Siinain vuorelle Jumalan tykö, joka puhutteli häntä. Siinä Jumala määritteli juutalaisten velvollisuudet: ”Jos te nyt kuulette Minun Sanani ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja, silla koko maa (earth) on minun, ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille”. (2Ms19:1-6)

Shavuot juhlaa vietetään sen muistoksi, että Jumala antoi Toran juutalaiselle kansalle Siionin vuorella. Se on myös sadonkorjuujuhla ensimmäisen vehnäsadon kunniaksi. Sitä vietetään 7 viikkoa pääsiäisen (pesah) jälkeen. 
Sitä kutsutaan myös vaellusjuhlaksi, sillä muinaisina aikoina israelilaisilla oli tapana nousta ylös Jerusalemiin. 

Shavuot, Torah -juhla, alkaa auringon laskiessa ja jatkuu seuraavaan auringonlaskuun. Juutalaiset viettävät sitä kaksipäiväisenä vapaapäivänä, jonka aikana juutalaisia kehotetaan vierailemaan Jerusalemissa. Juutalaiset alkavat kokoontua Länsimuurin edustalle illasta lähtien ja jatkaen koko yön, vaikka kehotus on täydellinen vasta, kun Jerusalemin Temppeli on rakennettu. Kokoontuminen Länsimuurille alkoi IDF:n karkottaessa Jordanian sotilaat Jerusalemista 1967 ja laajentaessa muurin edustaa sadan metrin etäisyydellä siitä poistaen kaikki haittaavat rakennelmat.

Shavuot-juhlaa vietetään Toran saamisen kunniaksi yli kolme tuhatta vuotta sitten Siinain vuorella. Tämä päivä on 7 viikkoa eli 49 päivää sefirat ha-omer laskennan jälkeen pessahista. Varsinainen merkitys Israelin kansan vapauttamiseksi Egyptin työorjuudesta oli kansan valmistaminen tilannetta varten, jolloin sille annettiin Torah ja jolloin se aloitti kansallisen ja uskonnollisen vaelluksensa ”kirjan kansana”, kuten sitä kristittyjen tapaan kutsutaan. 

Shavuot-juhla on iloinen muisto- ja elonkorjuujuhla, johon kuuluvat piirteet:

  • Koko yön kestävä Toran lukeminen, Tikkun Leil Shavuot.
  • Ensihedelmän (bikurim) tuominen Temppeliin on siirretty, kunnes se on rakennettu.
  • Vehnänkorjuun aika.
  • Ruthin kirjan lukeminen, koska Ruth valitsi juutalaisuuden kuten juutalaiset valitsivat, ja kuningas David, Ruthin jälkeläinen, kuoli shavuotin aikana. 
  • Maitoruokien nauttiminen, koska Toraa verrataan maitoon ja hunajaan kielen alla.

Koska shavuot on Lain mukainen juhla, kaupat ovat kiinni eivätkä bussit kulje, ja yksityisautoilua pyydetään välttämään mahdollisuuksien mukaan.

Ruth ja Naomi

Ensimmäiset sionistit uskoivat, että juutalaisen kansan paluu Israelin maahan tulee vapauttamaan heidät pakolaisuuden siteistä – mukaan lukien suullisen Toran ympärille kehitetystä rikkaasta rabbiinisesta kirjallisuudesta – palatakseen ennen pakolaisuutta vallitsevaan todellisuuteen. Välivuosein aikana juutalaiset – sekä uskonnolliset että ei uskonnolliset – ovat oppineet arvostamaan koko juutalaisen tradition kokonaisuutta, mukaan lukien uudenlaista sovellusta tähän traditioon ja juutalaisuuden epäortodoksisia ilmaisumuotoja siitä. Shavuotin vastainen yö vietetään synagogissa Toran tutkimisessa. Shavuot juhlassa juhlitaan sekä kansallisia että kulttuuri/uskonnollisia muotoja juutalaisessa identi-teetissä ja kunnioitetaan molempien merkitystä juutalaisen kansan menestymiselle.

Rabbi Jonathan Sacks spekuloi, että saddukealaiset, jotka hylkäävät suullisen Toran, eivät luultavasti liittäneet Shavuot-juhlaa Lain antamiseen, vaan maanviljelykseen, aikaan, jolloin ”israelilaiset söivät ensimmäistä kertaa Israelin maassa kasvatettua happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä, juuri sinä päivänä”. Pääsiäisen jälkeisenä päivänä Jumalan antama manna loppui. (Joos5:10-12) Saddukealaisille tämä merkitsi eräänlaista juutalaisen kansan itsenäisyyspäivää. Sacks toteaa, että jos juhla liittyisi pelkästään kansalliseen itsenäisyyteen, sen merkitys olisi himmentynyt kahden tuhannen vuoden maanpakolaisuuden aikana, ja käsitys poliittisesta itsenäisyydestä olisi samoin hävinnyt. Suullisen Toran ympärille kehittynyt runsas rabbiininen kirjallisuus sen sijaan säilytti tietoisuuden siitä. Heinrich Heine määritteli Toran eräänlaiseksi kannettavaksi kotimaaksi. ”Minne juutalaiset pakotettiin asumaan, he pystyivät löytämään identiteettinsä siitä. Siksi ei ole sattumaa, että (kirjoitettu ja suullinen) Tora annettiin Siinailla, Israelin maan ulkopuolella”.